Kävimme katsomassa tottiksemme tilaa koulutusseminaarissa toukokuun lopussa paria viikkoa ennen koetta. Tuomio oli aika tyly, ei asiaa kokeeseen suorituksella, jonka teimme. Arvio oli, että nippa nappa voisi tuo 70p tulla. Enpä viitsinyt tästä alkaa masentumaan. Suoritukseemme tuolla seminaarissa vaikutti niin monet asiat. Koiraa ei oltu valmisteltu suoritukseen ollenkaan, joka ainakin meidän kohdalla on todella tärkeää. Toiseksi olin itse pihalla suorituksista ja Ipi kyllä huomasi sen. Muutimme myös treeniä siten, että aloin panostamaan enemmän teknisenosaamisen sijaan hyvään vireeseen.
Kisoissa tottis sitten menikin ihan mukavasti. Kokonaispisteet 91p ja muutenkin tasainen varma suoritus. Istuminen meni puutteelliseksi, mutta muuten liikuttiin eh-eri-linjalla. Esineruudun melkein kämmäsin itse. Ipi lähti ruutuun mukavasti tai ehkä vähän turhankin mukavasti, kun pamautti takarajalta ulos, mutta palasi kyllä heti takaisin ruutuun. Sitten tultiinkin kovaa vauhtia takaisin päin ja aloin ihmettelemään, että miksi tuo ei etsi. Annoin sitten painavan ESINE käskyn Ipille juuri kun tuo poimi maasta esineen. Pitäisi kait vaan luottaa koiraan enemmän. Jouduin korjaamaan tuon mokan käskemällä Ipin tuoda esineen, sillä Ipi meinaan jäi paikoilleen seisomaan ja miettimään mitä tuo tuolla meinaa. Tuosta meni piste, mutta esine palasi 45:ssä sekunnissa räpellyksestä huolimatta, joten eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen. Pisteitä tuli 29p.
Maastoa pidimme vahvimpana osuutena, toisin kumminkin kävi. Ipi ei lähtenyt juoksemaan B-pisteeltä ollenkaan. Tähän on olemassa kolme syytä, joista uskon ensimmäisen olevan se oikea syy. Kun lähdimme metsään, Ipi kävi aivan liian kovilla kierroksilla. En usko, että Ipi on pystynyt keskittymään siihen mitä teimme, vaan kuten siirtymäkin vaikutti, Ipi oli lenkillä. Seuraavan kerran pitää siis tehdä selväksi, että nyt tehdään töitä ja katsoa, että kierrokset ovat tilanteeseen nähden oikealla tasolla. Toinen asia oli lähetystilanteen jäykkyys, josta voi syyttää vain itseään. Joku kiva lämmittelyleikki ja itse lähetystilanteessa rennompi asenne auttaisi saamaan Ipin myös varmemmaksi. Kolmas asia oli aivan erilainen maasto, kun missä olimme treenanneet. Koemaasto ja varsinkin lähetysalueen läheinen maasto oli hyvin tiheää puustoa, jollaisessa emme laiskoina ihmisinä olleet viitsineet rämpiä. Miinukset tästä siis meille. Seuraavat kokeet ovat vuorossa ensi lauantaina, lisää päivityksiä sen jälkeen.
Viime päivityksestä pääsi kulumaan aikaa vähän reilumman kerran. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Ainoa elämää pikkuisen mutkistanut tekijä on ollut Ipin valeraskaus, jonka tuo meni kehittämään muutama päivä sitten. Oireet ovat olleet kohtuulliset eli maitoakin on alkanut muodostumaan. Pääkoppa tuolla on kumminkin pysynyt kiitettävästi kasassa ja treenaamiseen koko hommalla ei ole ollut juurikaan vaikutusta. Treenikestävyys on ehkä hitusen huonompi ja hajut vetävät enemmän puoleensa, mutta Ipi alkaa olemaan jo tapeeksi työorientoitunut, että tuollaiset seikat ovat vaan hyviä lisähäiriötä.
Treenien saralla on tapahtunut paljonkin. Tokon osalta Ipin voittajan liikkeet ovat paljon paremmalla mallilla. Tunnarissa on vielä reilusti työstettävää, mutta muuten paketti alkaa olla kohtuu hyvin kasassa ja vain hienosäätöä vailla. Hyvällä lykyllä olemme kesän loppupuolella kisaamassa, mutta sinällään tämä ei mikään itseisarvoinen tavoite ole. Kunhan nyt tämän vuoden puolella pääsisi kisat tuossa uudessa luokassa korkkaamaan.
Viestitreenit ovat menneet hyvin ja Ipi on jo juossut yli kilometrin matkaa. Olemme koittaneet keksiä erilaisia häiriöitä ja yleisesti ottaen Ipi on selvinnyt kaikesta hyvin. Esineruudussa onnistuimme kömmäilemään yhdessä välissä pahasti vaatimalla vähän liikaa, mutta nyt eilisen perusteella motivaatio on taas kohdillaan. Kierrokset menivät alkuun jopa vähän yli ja Ipi joutui purkamaan ennenkuin pystyi edes aloittamaan etsinnän tehokkaasti.
Ruutuunlähetyksessä Ipi paineli suoraan takarajalle ja paukautti siitä yli haukun saattelemana. Haukku ilmeisesti auttoi laskemaan kierroksia ja tuo tajusi virheensä heti ja palasi etsimään. Takaraja mentiin pariin kertaa vauhdilla läpi ennen kuin nenä otettiin kunnolla käyttöön. Sitten homma alkoikin sujua. Ruudussa oli kaksi "helppoa" pehmeää esinettä, joista toisen Ipi alkuun bongasi. Tämä palautui nopeasti. Olisiko aikaa kulunut puolisen minuuttia - minuutti. Seuraavalle esineelle lähettäessä kaikki meni kuin elokuvissa ja toinen helppo esine palasi suoraan selvästi määrätietoisen koiran palauttamana. Kolmas esine oli jo pikkuisen hankalampi ja mietin pitäisikö homma lopettaa tuohon. Ipi kuitenkin tuijotti ruutuun sen näköisenä, että kyllä hän tuonne haluaa, joten otin lähetyspaikan niin, että suoralla linjalla Ipi osuisi suoraan esineelle ja sieltähän se viimeinenkin tuli. Tuonkin jälkeen Ipi jäi odottamaan uutta lähetystä, että en paljoa tyytyväisempi treeniin enää voisi olla.
Viestitreeneissä olemme tehneet Ipille pelastusjäljen-tyyppistä jälkeä. Tämä on varmasti auttanut, mutta viime treeneissä tämä aiheutti pikkuisen omituisen ongelman. Lähetettyäni Ipin ja aloitettua siirtymän jouduin palaamaan takaisin lähetyspaikalle lenkkeilijän takia. Noh jäin lähetyspaikan vierelle, kun valejälkiä alkoi paikalla olemaan vähän liikaa, ettei ainakaan mentäisi tuollaisen takia takapakkia. Kaikki menikin hyvin seuraavaan lähetykseen asti. Odotuttaessa Ipiä pisteellä, Ipi huomasi minun "väärät" jäljenki. Tuo tuntui kumminkin unohtaneen ne, kun vähän leikimme ja valmistauduin lähettämään tuon matkaan. Minulla on tapana tehdä aina samat lähetysrituaalit ja kysellä "missä", tarkastaa suuntaa ym. ja puhella yleisesti viestistä, jolloin tuo nostaa kierroksia. Tällä kertaa vähän ehkä varastin näissä ja tein vain pikavalmistelun. Tuloksena oli, että kun lähetin Ipin matkaan pamautti se suoraan minun "väärälle" siirtymä jäljelle. No ei muuta kuin koira takaisin ja kunnon virittely. Seuraava lähetys sitten onnistuikin, mutta todella ärsyttävä virhe, joka varmasti maksoi muutaman treenin verran.
Juoksuista selvittiin, mutta eipä tuo aika mukavaa ollut. Onneksi Ipi saatiin hoitoon tärppien ajaksi. Ipin luustokuvien tulokset saapuivat. Kennelliitossa lonkat lausuttiin A/A:ksi ja kyynärät 0/0. Lisäksi Ipin selkä ja niska kuvattiin, joissa ei havaittu mitään poikkeamia. Ipin luustokuvat on nähtävillä kuvaosiossa. Hammaskivenpuhdistuksessa kävi ilmi, että hampaat olivat aika kuluneet. Tuollaista kulumaa on normaalisti, jos koira tykkää kantaa kiviä tai muita kovia esineitä. Ipi ei tuollaista kumminkaan tee. Toisaalta treenailemme hiekkakentällä ja lelut ovat yleensä hiekassa, joten varmaan nuo kulumat ovat voineet tulla hiekkaisilla leluilla leikkimisestä.
Treenisaralla olemme käyneet treenaamassa jokusen viestipyrähdyksen ja nuo menivät ihan mukavasti. Pakkanen kumminkin pakotti pikkuisen nopeampi tahtiseen treenaamiseen. Olemme olleet Training tracksin tokokurssilla treenaileimassa voittajaluokkaa kuntoon. Paljon on vielä tehtävää, mutta kyllä liikkeet alkavat tuolle selviämään. Toivottavasti ehtisimme kesän kisoihin.
Eilen oli sitten se pelätty päivä eli Ipin juoksut alkoivat. Treenikalenteri koki paljon muutoksia ja muutenkin elämä vaikeutui nyt jokuseksi viikoksi. Ipin seurana siis asustelee nuori lapinkoira uros Pessi. Pessi ei onneksi ole kovin paljoa ollut kiinnostunut Ipin juoksuista tai no enemmänkin, että Ipi ei ole antanut mahdollisuutta olla kiinnostunut. Hampaat alkavat näkymään, jos toinen yrittää kiertää selkäpuolelle. Elämän helpottamiseksi Ipi lähtee ensi viikoksi kuitenkin hoitoon. Ikävä on jo näin etukäteen.
Treenailujen saralla ollaan aika lailla junnailtu paikoillaa. Voittajan liikkeet on jollain lailla käyty läpi, mutta on tuossa vielä pitkä matka suoritusvarmaan osaamiseen. Viestiä ollaan keritty ottaa muutama perustreeni. Nuo pakkaset ja lumen määrä estävät aikalailla harjoittelua.
Ipin ruokavalio vaihdettiin nappulasta barffiin. Mikään nappula ei oikein ole sulanut toivotulla tavalla. Nyt on jo neljäs päivä raakaruokinnalla ja nappulaa tulee vieläkin suolesta ulos. Viimeiset puoli vuotta tuo on selkeästi elänyt liikaa kädestä suuhun ruuasta saadun energiamäärän suhteen. Ipin paino on kasvanut 3 kg kesästä, mutta rasvan määrä on tällä hetkellä jossain siellä hyvin lähellä 0. Eipä tuo voi olla terveellistä eli pientä toppingia pitäisi kylkiluiden päälle saada. Tällä hetkellä näyttäisi, että nyt ruoka oikeasti sulaa.
Pakkaset ovat pakottaneet meidät treenitauolle. Lisäksi Ipi sai ikävän anturahaavan jäällä juoksentelusta. Haava on anturan sivusta lohajennut palanen, halkaisijaltaan n. 5 mm. Tämä on jo toinen talvi, kun kyseisiä haavoja on ilmestynyt ja vihdoin tajusin laskea 1+1 ja sain tulokseksi jäällä juoksentelun. Uskoisin, että jään päällä oleva vesisohjo kovettaa anturat ja jään karkea pinta ei muutenkaan ole hyväksi, ainakaan kun koira ei kahta sekuntia pysty olemaan juoksematta, kun juosta kerran saa.
Itsellä olisi kova hinku lähteä taasen Ipin kanssa hiihtelemään. Tarvitsi vain shoppailla kunnon vetovyö. Viime talvena väsäsin itse jonkinmoisen, mutta eihän sitä yleisellä paikalla kehtaa päällä pitää. Tuon rontin kunto on nyt sellainen, että vauhdin huumaa olisi varmasti. Harmittavan vähän juoksupuolta on tullut treenailtua. Tällä viikolla tarkoitus olisi kumminkin päästä metsään ja haluaisin testata aivan täyttä viestimatkaa odotuksineen.
Lihashuollon osalta asiat ovat nyt menossa parempaan suuntaan. Joulupukki nimittäin muisti meitä lihashuoltokirjalla. Tarkoitus olisi myös varata muutama hieronta-aika, että saisi ihan ammattilainen tarkastaa lihasjumien todellisen tilan. Tuo itse tuskin niistä mitään koskaan sanoisi tai menoa niiden takia vähentäisi, sen verran on tekemisenhalua tuossa koirassa. Lisäksi Ipistä olisi tarkoitus ottaa kuvat nyt tämän kuun lopussa. Melkein varma olen, että tuolta osalta kaikki on kunnossa.
TOKO-puolella aloitimme voittajan treenaamisen. Saa nähdä jaksetaanko vielä tuo yksi ykkönen AVO:sta hakea vai siirrytäänkö voittajaan. Voittajasta olisi tarkoitus sitten siirtyä suoraan EVLn, jossa varmaan vietämmekin pidemmän aikaa kisaamista harjoittelemassa. Tällä hetkellä meidän menoa on estänyt paikkamakuun "epävarmuus". Muuten koira onkin mukavan suoritusvarma. Paikkamakuuseen olisi tarkoitus pureutua nyt hyvin tässä kevään aikana. Ongelma ei ole suuri ja onneksi ei estä kisaamista, sillä tuo ei toisien koirien luokse tuossa tilanteessa ole menemässä, vaikka vähän maksettaisiinkin. Rohkeus tuolla on lisääntynyt mukavasti ja eiköhän siellä paikkamakuurivissä kökötä kesällä jo itsevarma nuorineiti.
Treenailujen saralla olemme pitäneet hiljaiseloa. Muutaman "häiriötreenin" vedimme Ipin kanssa kaveriporukalle ja meillä homma toimi hyvin. Viestin treenailussa homma on mennyt selvästi eteenpäin. Lähetyksissä olen ottanut uuden tavan, joka tuntuu toimivan mahtavasti. Juuri ennen lähetystä otan Ipin viereen ja alan höpöttelemään viestistä. Ipi nostaa tässä vaiheessa kierrokset kattoon, jonka jälkeen vaadin muutaman sekunnin kontaktia, jolloin Ipi selvästi alkaa voimakkaasti patoamaan ja käskyn tullessa tuloksena on todella lentävä ja määrätietoinen lähtö. Muutenkin olen aivan ällistynyt tuon reikäpään nopeudesta.
Esineruudussa myös mentiin aimo harppaus eteenpäin viime kerralla kun treenailimme. Alkuun Ipille koitettiin opettaa esinettä perinteiseen tyylii apuohjaajan avulla hetsaten koira esineeseen. Tämä ei toiminut, homma oli ilmeisesti "liian helppoa" ja työskentely sen mukaista. Siirryimme seuraavan treenaustapaan. Viisi ensimmäistä treeniä kuljimme Ipin kanssa ruudun ympäri ja takarajalta viskoin esineet ruutuun(2-4 kappaletta). Tämän jälkeen palasimme eturajalle, jossa virittelin koiraa sönköttämällä esineistä ym. kivoista jutuista. Homma toimi jo heti ensimmäisellä kerralla mahtavasti. Kolmannella kerralla tein kumminkin virheen ja välipalkkasin Ipin ensimmäiseen esineen jälkeen ja siihen loppui sen kertainen työskentely, kaveri ei yksinkertaisesti enää muistanut muita esineitä. Loput treenasimmekin sitten vain loppupalkalla ja homma toimii. Viime kerralla emme enää kiertäneet ruutua, vaan kaveri vei esineet takarajalle. Annoin Ipin nähdä, kun esineitä lähdettiin viemään. Virittelin Ipin ennen lähetystä, vaikka tällä kertaa virittely olikin enemmän rauhoittamista, kierrokset meinaan pomppasivat vähän turhan korkealle. Tuloksena oli, että kaikki esineet tulivat takaisin ja hyvin nopealla tahdilla. Teemme vielä muutaman saman tyylisen harjotteen, jossa koira näkee esineiden menevän metsään, ennen kuin siirrymme kokeenomaiseen treeniin. Uskon, että jo tällä hetkellä tuo kokeenomainenkin toimisi, mutta en halua mitään takapakkeja hommaan.
Pieksämäen kisat on nyt takana ja samalla luultavasti tämän vuoden kaikki kilpailut. Tuloksena oli ensimmäisistä kisoista AVO2 156p sij. 5/12 ja toisista AVO1 170,5p sij. 2/9. Ensimmäisen kokeen menin mokaamaan itse. Paikkamakuu meni jo alkuun plörinäksi. Ipi nousi istumaan melkein heti, kun olin mennyt piiloon, mutta onneksi sentäs pysyi tarkasti paikoillansa ja saimme siitä 5. Tämän jälkeen menikin loppu oikein mukavasti. Saimme seuraamisesta 10! ja Ipi kyllä tekikin töitä ei siinä mitään, aivan ansaittu. Siitä rivi jatkui linjalla 9 - 10. Viimeiseen liikkeeseen mennessä oli kasassa 156p, vaikka tuosta paikkamakuusta oli lähtenyt yhteensä 15p pois. No nyt oli sitten ohjaajan vuoro mokata. Vein koiran esteelle ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Esteen vieressä oli pöytä, jolla oli noutokapulat. Tietenkin kiirehdin hyppy käskynannossa ja annoin sen juuri silloin, kun Ipiltä lipesi kontakti pöytää kohden. Noh onneksi sentään ei lähtenyt noutamaan. Ipi jäi vain istumaan paikoilleen ja ihmettelemään, että mitä tuo nyt höpäjää. Tuo nyt olisikin vielä ollut hyväksyttävä moka minulta, mutta seuraava jäi kyllä harmittamaan. Ipi otti kontaktin ja annoin kakkoskäskyn. Käskyssä oli vain vikana se, että vahingossa liikutin oikeaa kättä ja liike tietenkin kolmoiskäskynä suoraan nollille. Hypyn Ipi teki hienosti!
Toinen kisa oli enemmän tasaista suoritusta. Terävyys uupui kokonaan, mutta kommentteja kuinka mukavan harmonista menoa meillä on, olen kuullut. Onhan tuo aika paljon vaatia noin nuorelta koiralta kaksi kisaa putkeen. Hyvin Ipi jaksoi, vaikka kyllähän se suorituksista vähän paistoi lävitse. Pisteitä tuli tasaisesti tuollaista luokkaa 8 1/2 per liike. Ihan ok tunnelmat kumminkin viikonlopusta jäivät. Ainoa harmin aihe on se, että tiedän meidän pystyvän niin paljon parempiin tuloksiin, mutta en vain saa niitä aikaiseksi. Ehkä se onnistuu sitten, kun kisojen lukumäärää ei voi enää sormilla laskea.
Viestitreenit meillä on ollut tauolla. Ilmeisesti jatkamme taas piakkoin. Vieläkin tavoite olisi päästä kisaamaan keväällä, mutta saa nähdä miten käy. Ipillä on laumaan ilmestynyt toinen kaveri. Lapinkoira uros joka kuulemma on ihan paras pehmolelu. Korvissa on kiva roikkua ja kainalossa torkkua. Laumautuminen on siis onnistunut hyvin, vaikka alkuun pientä ärräilyä olikin ilmassa, isäntä kun kuulemma on kokonaan hänen.
Ilmoitin Ipin kahteen toko-kokeeseen, vieläpä peräkkäisinä päivinä 14.11. ja 15.11. Pieksämäelle. Nyt on pari viikkoa aikaa saada paikkamakuu kuntoon. Katsotaan miten onnistuu. Nyt ei ole tullut vietettyä paljoa aikaa treenikentällä. Ensi viikolla pitää tähän tehdä korjaus.
Pieksämäen tokoilut menivät ihan mukavasti ja saimme 1-tuloksen sekä sijoituimme toiseksi kolmestatoista koirakosta. Suoritus meni muuten aika nappiin, mitä nyt paikkamakuun kanssa pitää vielä tehdä töitä. Tein päätöksen hakea koulutustunnuksen TK2 ennen luokkavaihtoa. Treenaaminen voittajaan alkaa kumminkin nyt, turhaan noita asioita hinkata, mitä koira jo osaa. Pääasiassa ohjaajan kokemuksen kartuttamiselle olisi tarvetta. Paikkamakuuseen olen alkanut tekemään vähän tiukempaa treeniä, joka tuntuu alkavan vaikuttaa. Ensi kuussa varmaan kisataan seuraavan kerran ja silloin tavoitteena olisi rauhallisempi makuu. Liikkeellehän tuo ei onneksi ole ikinä lähtenyt paikkamakuusta, mutta selkeästi tuo on Ipille se vaikein paikka.
Tokokilpailut on kahden päivän päästä ja ainakin vielä ollaan hyvällä mielellä. Paikkamakuun olen saanut parempaan kuosiin, ei vieläkään kympin liike, mutta hivenen rauhallisemmin makoilu onnistuu. Viestitreeneissä palattiin motivaation hakuun ja homma alkaa taas toimia. Kohta tarkoituksena olisi alkaa taas normaali vaativampi treenaus. Esinettä pitäisi alkaa ahkerammin harjoittelemaan, jos tavoite on vielä joskus kisata.
Viime päivityksestä on aikaa jo kuukauden päivät, ja paljon on kerinnyt tapahtumaan. Kävimme toko-kisoissa Keuruulla, jossa menestys oli hyvin heikkoa. Treeneissä olin käyttänyt loppupalkkaa ja liikkeiden ketjuttamista siten, että palkka oli kentän reunalla Ipin nähtävillä. Tietenkin ajattelin koittaa tätä myös kokeissa ja hetsasin koiran palkkaan ennen kehään menoa. En vaan ollut osannut ottaa huomioon, että tilanne olisi Ipin kannalta niin erilainen verraten teeneihin. Seuraaminen vielä meni aivan ok, mutta koko ajan koira oli lähteä hanskasta, joka Ipin tapauksessa ei ole ennen ollut ongelma. Selkeästi ainoat ajatukset Ipillä liityivät palkkaan ja mikä onkin ymmärrettävää, kun palkan ympärillä oli useita koiria ja ihmisiä. Tuloksena oli siis koira, joka ei ollut kunnolla hanskassa ja jouduin käskyttämään aika rajusti, että saatiin mitään aikaiseksi. Aina noutoon asti tilanne vielä oli ok, mutta sitten oma pinna alkoi olla jo niin kireällä(helppohan se on näin jälkikäteen miettiä, että ei olisi tarvinnut olla...), että aloin itsekkin olla huolimaton ja tuloksena siitä Ipi varasti lähdön kapulalle. Tämä siis sinetöi sen, että tulosta ei ollut tulossa, jolloin itsellä lopahti into tehdä mitään ja Ipi vielä pääsi varastamaan hypynkin.
Tilanne on nyt nollattu ja eteenpäin mennään. Ärsyttäväksi vain tuon tilanteen teki se, että koirassa tai siis sen tekemisessä ei ollut mitään vikaa, vaan itse aiheutin tilanteen. Loppupalkka on siis seuraavassa kokeessa tiukasti taskussa. Kävimme eilen tekemässä pienen möllikisan ja siellä olin nyt työskentelyyn tyytyväinen. Paikkamakuu pysyy meidän huonoimpana osana, sillä ei mitään tunnu mahtavan. Pisteitä taisi tulla jotain 180 paremmalle puolelle, mutta ehkä tuomarikin oli vähän normaalia "ymmärtäväisempi" :D. Tällä hetkellä tuntemukset ovat positiiviset ja uskon, että nyt homma on kasassa. Vielä kun saisin sen pidettyä tällä tasolla ja en sortuisi taas kokeilemaan jotain uutta.
Viestitreenit ovat edenneet hyvin, mutta parilla viimekerralla ollaan tultu hivenen takapakkia. Nyt tarkoitus onkin suunnitella treenit huolellisemmin. Itse en näkisi ongelmien olevan kovin suuria, mutta työtä tuossa vielä kyllä riittää. Lihasta Ipille on tullut mukavasti takapäähän lisää ja koirasta huomaa selkeästi lisääntyneen liikkumisen tarpeen. Tuo määrä kun ei ole ennenkään ollut kovin pieni, niin pikkuisen tässä alkaa jo hirvittämään.
Eilemme meillä oli parhaat viestitreenit tähän asti. Ensimäisessä siirtymässä teimme niin, että koira jäikin A pisteelle ja joutui jäljestämään koko matkan B pisteelle. Tästä jatkoimme normaalisti loppuun, yhteensä 6 lähetystä. Jokaisen lähetyksen välillä lisättiin myös uusi jäljestysosuus. Ensimmäinen pitkä jälki Ipillä meni kaarrellessa hajun ympärillä ja juostua tuli varmasti tupla matka. Toinen ja kolmas jälki menivätkin jo suoraa linjaa. Luultavasti mehut alkoivat vähän jo loppua ja tämä taloudellisempi tapa houkutteli enemmän. Parasta treeneissä oli kuitenkin Ipin juoksumotivaation selkeä kasvu. Eihän tuo reikäpää paljoa suostuttelua ennenkään ole tarvinnut, mutta nyt voi sitä innon määrää.
Olemme alkaneet Ipin kanssa harjoitella loppupalkkaa tokokisoihin. Tulokset ovat olleet lupaavia, mutta hommaa on vielä paljon jäljellä, jos aion tuon saada kuntoon ennen seuraavia kisoja 27.9.. Viestitreenit ovat tuottaneet tulosta ja Ipillä on jo todella kova juoksumotivaatio. Eilen teimme häiriötreeniä, joka osin muuttui härötreeniksi oman osaamattomuuden takia. Koirat kumminkin toimivat mukavasti. Ääntely ja yleensä pisteille rauhoittuminen on varmaan seuraava asia, johon pitäisi saada parannusta.
Tervetuloa tutustumaan meidän, minun ja koirani Ipin, harrastuksiin ja elämään. Olemme koiraharrastusten saralla aloitteleva parivaljakko. Vuoden päivät ollemme treenailleet enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Muutaman kisankin ollemme käyneet korkkaamaassa. Koiraharrastukset vievätkin nykyisin tunnin pari päivässä. Päälajeina tällä hetkellä on TOKO ja viesti. Haun alkeita on myös tullut treenailtua. Agiliitokaan ei aivan uusia asia ole ja tuohon lajiin Ipi kyllä olisikin oikein passeli koira.
Viime päivityksestä on varmaan kulunut jo puoli vuotta, niinpä päätin pistää ranttaliksi ja pitää suursiivouksen. Sivut on karsittu nyt kompaktiin muotoon, jota toivottavasti jatkossa jaksan päivittää useammin. Kuvaosuuteen tulee nyt lähipäivinä paljon kuvia, kunhan vain jaksaisin nähdä vaivan pienennellä nuo nettikuntoon.